Tietämättömän ihmisen tunteita pidetään jatkuvasti kiihottuneina mitä verta hyytävimmillä tarinoilla anarkismista. Ei ole olemassa niin karmeaa asiaa, etteikö sitä käytettäisi tätä filosofiaa ja sen edustajia vastaan. Sen tähden anarkismi edustaa ajattelemattomalle sitä mitä tarujen mörkö lapselle: mustaa hirviötä, joka on päättänyt niellä kaiken; siis tuhoa ja väkivaltaa. Tuhoa ja väkivaltaa! Kuinka tavallinen ihminen voisikaan tietää että väkivaltaisin asia yhteiskunnassa on tietämättömyys; että juuri sitä tuhovaltaa vastaan anarkismi taistelee? Ei hän tiedä sitäkään, että anarkismi - jonka juuret ovat osa luonnon voimia, niin sanoakseni - ei tuhoa tervettä kudosta vaan loismaisia kasvustoja, jotka imevät yhteiskunnasta sen elinvoiman. Anarkismi pelkästään kitkee risut ja rikkaruohot, jotta maaperä voisi vihdoinkin kantaa tervettä hedelmää. Joku on sanonut että tuomitseminen vaatii vähemmän psyykkisiä ponnisteluja kuin ajatteleminen. Laajalle levinnyt henkinen velttous, joka on niin vallitseva yhteiskunnassa, osoittaa tämän olevan liiankin totta. Useimmat ihmiset joko tuomitsevat tietyn ajatuksen kokonaan tai luottavat johonkin pinnalliseen ja ennakkoluuloiseen epäolennaisuuksista koostuvaan määritelmään sen sijaan, että seuraisivat tuota ajatusta pohjaan asti, perehtyisivät sen lähtökohtiin ja merkitykseen. Anarkismi yllyttää ihmisiä ajattelemaan, ottamaan selkoa ja analysoimaan jokaisen esitetyn väitteen. Emma Goldman (1869 - 1940)